Touretten oireyhtymä liittyy aivojen toimintaan, ja tunnusomaista oireyhtymälle ovat nykimisoireet eli tic-oireet. Oireiden ilmenemisessä ja vaikeusasteessa on suurta yksilöllistä vaihtelua. Touretten oireyhtymän kanssa esiintyy usein ADHD tai pakko-oireinen häiriö.
Tic-oireet Tic-oireet tarkoittavat tahattomia ja automaattisia lihasnykäyksiä tai äännähdyksiä. Yleisiä motorisia ticejä ovat silmien räpyttely, nenän nyrpistely tai suun aukominen. Ne voivat olla myös monimutkaisempia kaavamaisia liikesarjoja kuten käsiliikkeitä tai hyppelyjä.
Tyypillisiä äänellisiä tic-oireita ovat rykiminen, niiskuttaminen ja tuhahtelu. Myös huokailu, tai murahtelu voi olla tic-oire. Äänelliset ticit voivat olla myös monimuotoisempia kuten viheltelyä, hyräilyä ja lauseiden toistamista.
Osa lapsista pystyy hetken pidättelemään ticejä. Pidättelyn jälkeen lapsi tarvitsee tilan, jossa tic-oireita voi purkaa. Lapsi ei voi päättää, että nyt lopetan ticin. Mitä enemmän lapsi tai ympäristö kiinnittää huomiota ticeihin tai pyrkii pitämään niitä pitkään poissa, sitä enemmän ticejä tulee.
Touretten oireyhtymä Touretten oireyhtymä on vaikein tic-häiriö. Se tarkoittaa, että lapsella on sekä monimuotoisia motorisia että äänellisiä nykimisiä, ja niitä on useita kertoja päivässä pidemmän ajanjakson aikana.
Lapsen ja hänen kanssaan toimivien aikuisten on tärkeä ymmärtää, että ticit perustuvat liikkeitä säätelevien hermoverkkojen toiminnan häiriöön. Kyseessä ei ole psyykkisiin ongelmiin perustuva ilmiö. Stressi ja jännittyneisyys voivat kuitenkin lisätä oireiden voimakkuutta. Usein keskittyminen muuhun tekemiseen ja rentoutusharjoitukset helpottavat oireita.
Vahvuudet Kuten meillä kaikilla, myös henkilöillä, joilla on Touretten oireyhtymä, on omia vahvuuksiaan. Niiden huomioiminen on tärkeää, jotta lapsen minäkuva rakentuu mahdollisimman eheäksi.
Tekstin ensisijaisena lähteenä käytetty Nepsy-hanke TARMOssa tuotettua tietoiskuvideota
Riitta Näkki: Mitä jokaisen koulun aikuisen on hyvä ymmärtää neuropsykiatrisista vaikeuksista, osa 3 Tourette.