Meitä jokaista auttaa, kun tunnistamme ja osaamme säädellä voimakkaasti herääviä tunteitamme ja pystymme suhtautumaan niihin hyväksyvästi. Tunteisiin sopii hyvin sanonta ”hyvä renki, mutta huono isäntä”. Me tarvitsemme tunteita. Pelko auttaa meitä suojautumaan vaarallisissa tilanteissa ja viha taas auttaa pitämään omia puoliamme kohdatessamme epäoikeidenmukaisuutta. Hankaluuksia ilmenee, jos tunne valtaa meidät siten, että menetämme kontrollin ja tunteen säätely epäonnistuu. Tällaisessa tilanteessa tunne ikään kuin ottaa isännän paikan.
Lasten kanssa on tärkeä tutustua tunteisiin ja harjoitella rauhoittumista ja rentoutumista. Näitä on tärkeä harjoitella tilanteissa, kun lapsi on rauhallinen. Jos hankala tunne on voimakas tai haastava käyttäytyminen on aktiivista, ei ole oikea aika keskusteluun.
Muista myös “Itsesäätelytaitojen harjoittelu on tärkeää”-sivulla kuvattu itsesäätelyn taitojen harjoittelun perusta!
Tunnetaitojen harjoittelu
- Lapsille on tärkeä antaa tietoa tunteista:
- Ydinajatus on, että tunteet tulevat ja tunteet menevät.
- Kaikki tunteet ovat tarpeellisia.
- Keho on viisas ja yrittää kertoa tunteistamme.
- Joskus jokin tietty tunne muuttuu niin hankalaksi, että alamme vältellä tilanteita, joissa se herää (esim. ahdistus).
- Joskus tietty tunne kasvaa niin voimakkaaksi, että meidän on vaikea pitää sitä sopivan kokoisena (esim. viha).
- Tunteisiin on hyvä tutustua:
- Miettikää lapsen kanssa yhdessä, mitä tunteita lapsi osaa nimetä ja mitä tunteita tunnistaa kuvista.
- Tunteita voi esittää pantomiimina ja yrittää arvata toisen esittämää tunnetta.
- Tunteita voi tarkastella saduissa, elokuvissa ja lapsen elämän todellisissa tapahtumissa.
- Miettikää lapsen omaa tunnemaailmaa: missä tilanteissa herää tietty tunne, mistä tunteen voi tunnistaa, voiko tunteen paikallistaa omassa kehossa.
- Tunnemittarin käyttö on mainio apu, kun lapsen on vaikea kielellisesti kuvailla tunteen voimakkuutta.
- Tarkastelkaa ennusmerkkejä, joista hankalan tunteen heräämisen voi tunnistaa:
- Miettikää, huomaako lapsi itse ennakoivia merkkejä.
- Miettikää, voiko aikuinen huomata ennakoivia merkkejä ja näin auttaa lasta.
- Sopikaa yhdessä, mikä olisi hyvä tapa aikuisen auttaa ennakoinnissa, esimerkiksi aikuisen antama vihje tai muu merkki.
- Harjoitelkaa rauhoittumisen ja rentoutumisen keinoja.
Miettikää kotona rauhoittumispaikka, jonne lapsi voi tarvittaessa siirtyä.