Ympäristötekijöillä on suuri merkitys kaikkien ihmisten toimintakykyyn. Niiden merkitys korostuu, kun lapsella on nepsy-vaikeuksia ja niihin usein liittyvää häiriöherkkyyttä. Fyysinen ympäristö voi heikentää tai tukea toimintakykyä. Selkeä fyysinen ympäristö tukee lapsen toiminnanohjausta ja luo ennakoitavuutta. Lapselle tuo selkeyttä, kun tavaroille on omat paikkansa ja tietty toiminta tehdään tietyssä ympäristössä kuten läksyt niille suunnitellussa paikassa.
Runsaat visuaaliset eli niin sanotusti silmille tulevat ärsykkeet vaikeuttavat tarkkaavuuden suuntaamista. Voidaan puhua jopa visuaalisesta metelistä. Kotia kannattaakin pysähtyä tietoisesti katsomaan ikään kuin vieraan ihmisen silmin. Onko tavaroilla oma paikkansa ja miten selkeä kodin ”maisema” on?
Myös kodin äänimaailmaa kannattaa tarkastella ja miettiä, millaisin toimin äänenvoimakkuutta voidaan pienentää. Hyviä keinoja hälyn pienentämiseen ovat muun muassa pehmeät materiaalit ja huopalevyt tuolien jaloissa. Lisäksi perheessä on hyvä pohtia, onko television tai digilaitteiden oltava päällä, vaikka kukaan ei ole aktiivisesti katsomassa ohjelmaa? Osa lapsista, joilla on nepsy-vaikeuksia, hyötyy esimerkiksi musiikin kuuntelusta läksyjä tehdessään, mikä on helposti toteutettava apukeino. Osa taas tarvitsee hiljaisuutta pystyäkseen keskittymään tehtäviin.
Lasten kanssa on hyvä pysähtyä yhdessä tarkastelemaa millaiset ympäristötekijät kuormittavat, ja mitkä apukeinot sopivat juuri hänelle. Mikäli mahdollista, kotiin olisi hyvä rakentaa rauhallinen pesä, jonne lapsi voi tarvittaessa mennä lepäämään ärsyketulvasta.