Meistä jokainen kohtaa arjessaan kuormittavia asioita kuten huolet, kiire, vähäinen unen määrä, nälkä tai jano. Kuormittumista voidaan kuvata niin sanotulla stressikupilla. Meidän stressikuppimme ovat erikokoisia.
Lapset, joilla on nepsy-vaikeuksia, ovat alttiita kuormittumiselle. Voidaankin ajatella, että heidän stressikuppinsa on pienempi kuin henkilöillä, joilla ei ole samankaltaisia vaikeuksia. Meidän aikuisten voi olla vaikea ymmärtää, kuinka monet asiat lisäävät lapsen kuormittumista.
Lapsen kuormitusta voivat aiheuttaa esimerkiksi:
- aistisäätelyyn liittyvät kuormitustekijät kuten äänet, hajut, tuntemukset, valo
- fysiologiset kuormitustekijät kuten väsymys ja nälkä
- toiminnanohjaukseen liittyvät kuormitustekijät kuten ennakoinnin ja strukturoinnin puute
- ponnistelun ja vireystason ylläpidon vaatimukset
- epäselvät käyttäytymisodotukset
- sosiaalinen kuormitus
- puhetulva, epäselvät ohjeet tai ristiriitainen viestintä.
Kun edellä mainitut asiat kuormittavat lasta, stressikuppi alkaa täyttyä. Jossain vaiheessa voi käydä niin, että stressikuppi ”läikkyy yli”. Lapsi saattaa menettää malttinsa aikuisen näkökulmasta hyvin pienen asian johdosta. Silloin tilannetta on tärkeä tarkastella stressikupin avulla: millaisia edeltäviä tekijöitä tai tilanteita päivässä on ollut, jotka ovat täyttäneet lapsen stressikupin?
Lapsen kuormittumista voi vähentää kiinnittämällä huomiota niihin asioihin, jotka lisäävät juuri hänen kuormitustaan (ns. tippoihin, jotka täyttävät stressikuppia). Tavoitteena on kuormitusta lisäävien tekijöiden vähentäminen esimerkiksi aistisäätelyn ja sosiaalisen kuormituksen näkökulmasta. Lisäksi lapselle voidaan järjestää päivään hetkiä, jotka helpottava kuormittumista ja niin sanotusti vajuuttavat stressikuppia kuten lepohetket, erilaiset rentoutusharjoitukset ja tietoinen hengitys.