Tarkkaavuuden taitoja harjoiteltaessa on tärkeää muistaa yksilöllisyys. Yhdellä lapsella on hankaluuksia toimia keskittymistä vaativassa tilanteessa, koska hänen vireystasonsa vaihtelee ja toisen lapsen vaikeudet saattavatkin liittyä vahvasti tarkkaavuuden kohdentamiseen. Lapsen havainnointi avaa meille aikuisille, missä tilanteissa ja millä tavalla tarkkaavuuden säätelyn vaikeudet hankaloittavat juuri kyseisen lapsen toimintaa. Tämä tieto viitoittaa harjoittelua, jonka keskiössä on yhdessä lapsen kanssa hakea keinoja, jotka auttavat lasta tarkkaavuuden säätelyssä.
Muista “Itsesäätelytaitojen harjoittelu on tärkeää” -luvussa kuvattu itsesäätelyn taitojen harjoittelun perusta!
Tarkkaavuuden säätelyyn liittyvä harjoittelu
- Opeta lasta tunnistamaan esimerkiksi levoton olo, ajatusjumit tai ajatusten karkailu.
- Voitte esimerkiksi miettiä, miltä tuntuu, kun toiminta on hidasta eli on ”etanaolo” ja miltä tuntuu, kun on levoton olo eli ”amppariolo”. Voitte myös miettiä, mikä eläin kuvaisi sellaista oloa, kun on keskittynyt työskentelemään.
- Opeta rauhoittumisen keinoja, kuten aiemmin kuvattu masuhengitys ”itsesäätelytaitojen harjoittelu on tärkeää” -luvussa.
- Auta lasta tietoisesti harjoittelemaan tarkkaavuuden tahdonalaista kohdentamista eli suuntaamaan tahdonalaisesti tarkkaavuuttaan siihen mitä näkee, tekee tai kuulee.
- Auta lasta tunnistamaan tilanteita, joissa on riski siihen, että tarkkaavaisena oleminen ei onnistu.
- Auta lasta kertomaan omin sanoin esimerkiksi, mitä tilanteessa pitää tehdä, mitä hän ajattelee ja mitä näki, teki tai kuuli.
Kun lapsella on tarkkaavuuden säätelyssä vaikeuksia, aikuisten ymmärrys lapsen tilanteesta on ensimmäinen askel tukitoimien miettimisessä. Konkreettiset tukitoimet tulee suunnata ensisijaisesti lapsen toimintaympäristöön ja vuorovaikutukseen. Näiden rinnalla harjoitellaan myös tarkkaavuuden säätelyn taitoja yllä kuvattujen perusteiden mukaisesti.
Tekstin ensisijaisina lähteinä käytetty teoksia Kummi 8: Maltti – Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ryhmäkuntoutus
sekä ADHD-käsikirja (toim. Katariina Berggren ja Jari Hämäläinen).