Lapsi, jolla on aistisäätelyn vaikeutta, tarvitsee aikuisen tukea. Ydinohjeet ovat: havainnoi, kuuntele, eläydy ja sanoita esimerkiksi: ”Tuntuuko, että tuo ääni on liian kovalla? Pitäisiköhän meidän pienentää sitä, tai mennäänkö vähän kauemmas istumaan?” Lapsen ikä huomioiden opeta myös häntä itseään huomaamaan aistikuormituksen merkkejä.
Tukitoimia rakennettaessa on tärkeää, että aikuinen ymmärtää lapsen aistisäätelyn vaikeuksia ja tunnistaa, millaista tukea lapselle on mielekäs tarjota. Aistisäätelyllä on hermostollinen tausta, ja lapsi tarvitsee sallittuja keinoja purkaa aistikuormitustaan tai aistihakuisuuttaan.
Tuki ylireagoivalle lapselle
- tärkeää on aistikuormituksen ennaltaehkäisy
- lapsen arjen tarkastelu esim. äänten, hajujen, makujen ja muun virikkeisyyden näkökulmasta
- selkeä fyysinen ympäristö
- lepohetket ja erilaiset rentoutushetket aistikuormituksen purkamiseksi.
Tuki alireagoivalle lapselle
- fyysinen kehoa herättelevä toiminta, esimerkiksi:
- purkan, ksylitolipastillin tai näkkileivän syöminen
- muutama punnerrus ennen keskittymistä vaativaa tilannetta
- toimintakykyä tukevat apuvälineet kuten sormeiluesine, tasapainotyyny, jumppapallo tai kuminauha pöydän jalkaan.
Tuki aistihakuiselle lapselle
- päivittäisen vahvan aistikokemuksen mahdollistavat fyysiset haasteet, monipuolinen karkeamotorinen liikunta
- syvätuntoaistimukset, kuten painavien esineiden käsittely, niiden sylissä pitäminen, pallohieronta, painopeitto nukahtamista helpottamaan
- purukoru, joka tarjoaa voimakkaita suun alueen aistimuksia.
Tekstin ensisijaisena lähteenä käytetty Nepsy-hanke TARMOssa tuotettua tietoiskuvideota
Marianne Lukkarila: Mitä jokaisen koulun aikuisen olisi hyvä tietää aistisäätelystä?